2020-luvun liikuttavin ilmiö

07.09.2022 | Terhi Ilosaari

Huippu-urheilijoiden harjoitusmuoto vai koko kansan laji? Malminkartanon täyttömäeltä 1980-luvulta alkanut ilmiö on levinnyt lähes joka niemeen ja notkelmaan. Kyllä. Nyt puhutaan kuntoportaista.

Vuonna 1976 näyttelijä Sylvester Stallone juoksee Philadelphian taidemuseoon johtavat portaat ylös. Kyseessä on kohtaus Rocky-elokuvasta, jonka myötä museon portaista muodostuu ehkä maailman tunnetuimmat kuntoportaat.

Samana vuonna ryhdyttiin kasaamaan työmaiden jättömassoja Helsingin luoteiskulmalle, Vihdintien itäpuolelle. Jättömaiden kylkeen rakentuivat aikanaan kenties Suomen tunnetuimmat kuntoportaat.

Marraskuussa 2021 Yle pyysi lukijoita lähettämään tietoja kuntoportaista. Silloin kartalle kertyi 277 merkintää. Tällä hetkellä kuntoportaita maassamme lienee jo yli 300.

”Alkuun idea oli vain saada reitti huipulle, mutta porukka rupesi käyttämään portaita kuntoiluun”, kertoo Helsingin kaupungin Kaupunkiympäristön toimialalla työskentelevä Jere Saarikko. Hiljalleen sateli toiveita leveämmistä ja valaistuista portaista.

1980-luvulla Malminkartanon mäki oli nykyistä matalampi. Talviulkoilijoita liikuttamaan rakennettiin ajan hengen mukaisesti kapulahissi. 1990-luvulla hissi vaihtui ensimmäisiin portaisiin, jotka korvattiin kesällä 2021 käyttäjien toiveiden mukaisesti entistä leveämmillä ja valaistuilla portailla. Uudistuksen myötä portaiden määrä väheni 426 askelmasta 347 askelmaan.

Suomen pisimmissä kuntoportaissa Tahkovuorella askelmia on 1054.

Malminkartanon huipulta voi tähyillä kohti Paloheinää ja Helsingin ensimmäisiä kuntoilijoille suunniteltuja portaita, joissa liikkujaa hemmotellaan mm. juomapullotelineillä.
 

”Alkuun idea oli vain saada reitti huipulle, mutta porukka rupesi käyttämään portaita kuntoiluun.”

Jääkiekkoilijoiden tiedetään raudoittaneen reisiään Pispalan portaissa jo 60-luvulla. Räjähtävää voimaa portaista ovat hakeneet niin huipulla harjoittelevat kuin sinne tähtäävätkin pikaluistelijat, hiihtäjät ja monen muun lajin sitkeät. Mäkihyppääjille kuntoportaiden kiipeäminen on tullut ikään kuin kaupanpäällisinä.

Miten tosissaan treenaajien tehotouhusta tuli koko kansan laji?

Ilmiön syitä voisi hakea 1990-luvulla lähes tyhjästä suosioon nousseen sauvakävelyn tarinasta. Sauvaharjoitukset olivat olleet jo vuosikymmenten ajan hiihtäjien kesäharjoittelun peruskauraa, mutta laajan suosion laji saavutti vasta, kun Excel toi markkinoille tarkoitukseen suunnitellut sauvat ja Suomen Latu kutsui kaikki yhteislenkeille.

”Luulen että iso syy lajin suosioon on, että kyläseurat ja yhdistykset ovat saneet hankkeiden kautta rahoitusta portaiden rakentamiseen”, porrasjuoksun SM-kilpailuiden johtaja Mikko Liikala arvelee.

Saman kaltaisista aineksista sai ehkä alkunsa polkujuoksubuumi. Polkuja, juoksijoita ja poluilla juoksijoita on aina ollut, mutta suuren suosion saavuttamiseen tarvittiin tapahtumia, yhteislenkkien järjestäjiä ja lajiin soveltuvia varusteita.

Sosiaalisella medialla lienee oma roolinsa, kun hilpeästä hullutuksesta tai rehellisestä rääkistä nousee ilmiö. Kaikkien kaveripiirissä idea portaissa juoksentelusta tai mutaisilla poluilla liihottelusta ei ehkä aiheuta hurraa-huutoja. Somen ansiosta kuntoilija löytää kaltaisensa.

Polkujuoksusta ja sauvakävelystä poiketen kuntoportaita kansan tietoisuuteen ovat vieneet myös ennätystenmurskajaiset. Syksyllä 2015 suunnistusmeriiteistään parhaiten tunnettu Mårten Boström kellotti Malminkartanon portaissa ennätysajan. Lukema kannusti monet maitohapon ystävät kokeilemaan ajan rikkomista.

Samalla laji sai palstamillimetrejä ja taas lukuisat uudet löysivät portaiden pariin.

Pelkkä muiden esimerkki ei riitä nostamaan niin monen tossuja toistuvasti mäkien päälle. Lajin itsessään täytyy myös kiehtoa. Kuntoportaissa kiipeämisen kehutaankin nostavan sykettä juoksun lailla, mutta säästävän niveliä ja kasvattavan samalla suurten lihasten voimaa tehokkaasti.

Eräs asiaa pohdiskellut tiivisti totuuden koko ilmiön takaa yhteen lauseeseen: ”Pakarat on nyt pop!”

Portaissa kiipeäminen taidetaan maailmalla tuntea paremmin tornijuoksun nimellä. The Towerrunning World Championships Cupin osakilpailuissa juostaan joidenkin maailman korkeimpien rakennusten portaita. Ulkoportaissakin kisataan.

Pisimmät portaat väittää tarjoavansa Sveitsin Niesen. Siellä reitin korkeusero on 1 669 metriä ja noustavana on 11 674 porrasta (lähes 34 kertaa Malminkartanon täyttömäen portaat). Maailmancupin kilpailut ovat pääsääntöisesti raastavia rutistuksia, joissa pinkaistaan maan tasalta kattokerroksiin minuuteissa.

Ultramatkojen ystävillekin on onneksi oma herkutteluhetki tarjolla. Saksassa järjestetään raastava Saksan Mt. Everest Treppenmarathon, jossa matkaa taitetaan yli 84 kilometriä kiiveten ja laskeutuen yhteensä 79 400 askelmaa.

Suomessa Peräkylän Ponnistus on järjestänyt Stairway to Hell -tapahtumaa vuodesta 2005. Varsinainen porrasjuoksu ei ole kyseessä, koska ainoastaan loppusuora juostaan portaita pitkin.

Jotain porraspinkoilun siemeniä Pispala taitaa lähimaastoihinsa sinkoilla, sillä Suomen toistaiseksi parhaiten tunnetut porrasmittelöt on käyty Tampereella Moro Maratonin sekä Pirkanmaan ja Kanta-Hämeen alueilla kaksipäiväisen Tour des Escaliers -tapahtuman tiimellyksissä.

Heinäkuussa 2022 laji otti askeleen kohti virallisempaa statusta, kun Vimpelin Lakeaharjulla järjestettiin lajin ensimmäiset viralliset SM-kisat.

”Kun saimme portaat Lakeaharjulle, ryhdyin tutkimaan Suomen kisatarjontaa. Huomasin, että erityisesti Etelä-Euroopassa kisoja on yllättävän paljon, mutta Suomessa vain pieniä paikallistapahtumia”, kilpailuiden johtaja Mikko Liikala kertoo taustoista.

”Tutkittuani lajin Maailman Cupin vaatimuksia, huomasin Lakeaharjun portaiden kriittisten mittojen riittävän jopa 1-divisioonan kilpailuiden järjestämiseen”, jatkaa Livola.

”… yhdet hienot portaat veis ylöspäin, ja yhdet toisi alaspäin, ja yhdet, huvin vuoks ei minnekään…”, laulaa maitomies Tevje musikaalissa Viulunsoittaja katolla pohtiessaan, mitä tekisi, jos olisi rikas mies. Moni pienikin paikkakunta on voinut toteuttaa ainakin kolmanneksen Tevjen haaveesta hankerahojen ja talkootyön avulla 2020-luvulla.

Turun kaupunkiin on tulossa kahden vuoden sisällä viidet uudet portaat, Helsingin kaupungin porrasohjelmassa on yhdeksät uudet portaat ja Maaseuturahaston hankerekisteristä löytyy kuluvalle budjettikaudelle peräti 49 hanketta, joissa kuntoportaat ovat joko osana suunnitelmaa tai hankkeen pääasiallisena kohteena.

Rahaston lähes 50 hankkeesta 37 suunnitelmaa tähtää valmistumiseen vuoden 2022 loppuun mennessä.

”Porrasjuoksusta on tullut yhä suositumpi treeni- ja liikuntamuoto. Yhä suurempi kysyntä kuntoporraspaikoille näkyy muun muassa asukaspalautteiden suurena määränä”, taustoitetaan tulevia investointeja Helsingin kuntoporrasohjelmassa.
 

Kuntoportaita voi nyt kiivetä niin Hangossa kuin Jänkävaarallakin.

Maaseuturahaston hankerekisteriä selatessa huomaa lukuisista hakemuksista ilahduttavan perustelun: kuntoportaita rakennetaan luontevaksi osaksi väkeä liikuttavia alueita. Paikoin portaat yhdistävät jo olemassa olevia liikuntapaikkoja, toisissa tekevät kulkemisesta turvallisempaa. Monesti samaan aikaan
kunnostetaan muita luontoliikuntaan kannustavia rakenteita: frisbeegolfrataa, luontopolkujen ja latujen opasteita, laavuja sekä kuntoratojen kuntoilulaitteita.

Suuressa osassa hakemuksia halutaan luoda veloitukseton, aina avoin liikuntapaikka kaiken tasoisille ja ikäisille kuntoilijoille.

Kuntoportaita voi nyt kiivetä niin Hangossa kuin Jänkävaarallakin.

Innostuksen ensi metreillä jähmeämietteisin polunkulkija on voinut pohtia, miksi mäelle tarvitaan portaat, kun ilmankin pääsee huipulle. Taiten ja käyttäjien toiveita kuunnellen rakennetut askelmat kannustavat jopa uusia liikkujia ulkoilmaan puuskuttamaan. Kuntoportaita on turvallista kulkea. Selkeä paikka luo kutsuvat kehykset.

Ilmiö osoittautuukin tutkimalla alkusilmäystä mainiommaksi – lukuisia liikuttava ja useimmiten alueen muita ulkoilupalveluita tukeva, yksinkertainen rakennelma, joka ei vaadi harrastajaltaan mitään erikoisvarusteita.

Tehokkaampaa investointia kansanterveyden näkökulmasta pohdittuna on vaikea keksiä.

Mikä onkaan seuraava nouseva lajiuutuus, jota joku tietämätön jossain jo harrastaa?

Sitä voi pohtia kavutessaan portaita pitkin – sellaiset kun todennäköisesti löytyvät jo monenkin kuntoilijan kotikulmilta!