Osa 2: Miten jokamiehenoikeudet liittyvät elävään perinteeseen?

07.12.2018 | Anne Rautiainen

Kolmiosainen kirjoitussarja kertoo, mistä Unescon elävän kulttuuriperinnön listassa on kysymys.

Suomen Latu on esittänyt, että jokamiehenoikeudet, tai oikeastaan jokamiehenoikeuksien mahdollistama perinteinen suomalainen tapa olla ja liikkua metsässä, voisi sopia Unescon aineettoman perinnön luetteloon. Kirjoitussarjan toisessa osassa selvitetään, miten elävä perinne ja jokamiehenoikeudet liittyvät toisiinsa.

Monille meistä ulkoilu on elämäntapa. Suomalaisilla on nimittäin keskimäärin 13 erilaista ulkoiluharrastusta ja 96 % suomalaisista ulkoilee vuosittain: 58 % suomalaisista marjastaa, 40 % sienestää, 12 % harrastaa umpihankihiihtoa ja yli 60 % ui luonnonvesissä. Retkeily on monille tärkeää ja puolet suomalaisista asuu enintään 200 metrin päässä lähimetsästä.

Eri ulkoilulajien harrastajamäärät eroavat hieman esimerkiksi asuinalueen, iän ja sukupuolen mukaan. Muun muassa luonnontarkkailu, lintuharrastukset, luontokuvaus ja luonnon nähtävyyksien katselu ovat tutkimuksen mukaan tavallisinta keski-ikäisten ja erityisesti maalla asuvien joukossa.

Lähiulkoilukerroista noin yhdeksän kymmenestä suuntautuu alueille ja reiteille, joissa on metsää tai puita. Useimmiten ulkoilu kohdistuu kunnan maalle.

 

Jokamiehenoikeuksia voidaan käyttää myös väärin ja niihin vedoten voidaan tahallisesti tehdä kiusaa. Suhteessa siihen, kuinka paljon jokamiehenoikeudella liikutaan, ongelmia ja ristiriitoja on vähän.

Suomen Latu on esittänyt, että jokamiehenoikeuksien mahdollistaman luonnossa olemisen ja liikkumisen perinne voisi sopia myös Unescon aineettoman perinnön luetteloon. Unescon luettelo painottaa perinteen välittämistä muun muassa sukupolvelta seuraavalle: perinne pysyy elävänä, kun ihmiset harjoittavat sitä.

Minkälaisia perinteitä sitten liittyy jokamiehenoikeuksiin?

Jokamiehenoikeuksissa ja elävässä perinnössä on kyse luonnossa olemiseen ja sinne menemiseen liittyvistä tiedoista, taidoista ja tavoista ja niiden vaalimisesta.

Jokamiehenoikeuksiin ja eri harrastuksiin liittyy paljon tietoja (esim. sienien tunnistaminen), taitoja (mm. erätaitoja tai pukeutumiseen liittyvää osaamista) ja tapoja (esim. tapa lähteä keväthangille tai hakeutua juhannuksena veden äärelle).

Luonnossa olemisen ja siellä liikkumisen perinteessä osallisia ovat kaikki, jotka oleskelevat tai liikkuvat luonnossa tai joihin se liittyy. Osallisia ovat siten jokamiehenoikeudella liikkuvat, maanomistajat, valtava määrä erilaisia yhdistyksiä, seuroja ja toimijoita aina oppilaitoksista luontaiselinkeinojen harjoittajiin. Jokaisella suomalaisella on asiassa monta roolia, koska mm. niin moni suomalainen ulkoilee, lähes joka viides omistaa metsää ja ulkona liikutaan sekä työn, että harrastusten takia.

Maanomistaja päättää tietenkin itse maankäytöstään. Jokamiehenoikeuden käyttäjän tehtävä on sopeutua ympäristöön ja sen olosuhteisiin. Haittaa tai vahinkoa ei saa aiheuttaa. Jos tuttu marjametsä kaadetaan, marjat on etsittävä muualta. Puista, ei edes kuolleista tai kaatuneista, saa katkoa oksia, eikä tulia sytyttää ilman maanomistajan lupaa. Unescon elävän perinnön sopimus ei puutu lainsäädäntöön tai muuta jokamiehenoikeuden rajoja millään tavalla.

 

Suomi toteuttaa Unescon aineettoman kultturiperinnön yleissopimusta keräämällä elävänä perinnön ilmiöitä jatkuvasti täydennettävään elävän perinnön wikiluetteloon. Tällä hetkellä Suomen kansallisessa wiki-luettelossa on noin 52 elävään perintöön liittyvää ilmiötä, kuten esimerkiksi kynttilöiden vieminen haudalle jouluna, kesäteatteri, pesäpallo, Jukolan viesti ja työväen vappu.

Suomella on mahdollisuus hakea yhtä ilmiötä vuodessa Unescon kansainvälisiinn luetteloihin. Tavoitteena on, että vuosien myötä Unescon luettelossa olisi koottuna suomalaisuutta kuvaava, monipuolinen lista pienistä ja suurista, meille suomalaisille tärkeistä perinteistä.

Vuonna 2019 Unescon luetteloon haetaan saunomista ja 2020 kaustislaista viulunsoittoa. Muita luetteloon haettavia ilmiöitä ei ole vielä päätetty, niistä päättää opetus- ja kulttuuriministeriö Museoviraston valmistelun ja yhteisöjen tekemien ehdotusten perusteella.

Jokamiehenoikeudet ja niiden mahdollistama perinteinen tapa olla ja liikkua luonnossa ovat Suomen kansallisessa elävän perinnön luettelossa. Suomen Ladun esitys niiden mahdollisesta hakemisesta Unescon kansainväliseen luetteloon on herättänyt erilaisia pelkoja.

Aineettoman, elävän perinnön yleissopimus ei mahdollista lainkaan Unescon puuttumista kansallisiin asioihin. Se ainoastaan ohjaa kansallista perinteiden tunnistamista ja vaalimista. Siitä, mikä perinteissä on arvokasta ja vaalittavaa ja kuinka perinnettä käytännössä pidetään elävänä, on kansallinen, perinteen harjoittajien ja Suomen valtion yhdessä pohdittava ja päätettävä asia.

Jokamiehenoikeuksien kuuluminen Unescon aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon ei vaikuttaisi jokamiehenoikeuksien laajuuteen, sen rajoihin, lainsäädäntöön, maanomistajan omistusoikeuteen tai metsän käsittelyyn.

Unescon luetteloon kuuluminen ei myöskään jäädytä tai betonoi elävää perinnettä nykyisen kaltaiseksi, eikä se tarkoita, etteikö perinne voisi muuttua. Jos Suomen lainsäädäntö muuttuu, olosuhteet muuttuvat, tai vaikkapa talvet loppuvat, jokamiehenoikeuden käytön tulee sopeutua muutoksiin. Sopeutuvuus on elävän perinteen tärkeä ominaisuus.

Perinteen säilymisen kannalta on keskeistä, miten vaalimme vastuullista luonnossa olemisen ja sinne menemisen perinnettä, miten sitä siirretään sukupolvelta toiselle, miten lapset ja nuoret opetetaan menemään metsään, kuinka asiasta tiedotetaan, kuinka sitä koulutetaan ja keille tämä työ kuuluu.

Lue kirjoitussarjan muut osat täältä: Osa 1, osa 2 ja osa 3.