04.11.2024 | Terhi Ilosaari
Tuukkalan isäntä esittelee kärryjä, joilla on työntänyt pikkupoikana tonkat maitolaiturille tällä samaisella tilalla. Niittykukkien kehystämä piharaitti jää taakse, ja käännyn Vihreän kullan kulttuuritielle.
Hiki on ehtinyt kypärään, kun näen yöpaikassa tapaamani pärekaton korjaajan työn touhussa. Restaurointikohteen nurkalta opas kaappaa matkaansa ja johdattaa sujuvasti 1700- ja 1800-lukujen tunnelmiin Pien-Toijolan talonpoikaismuseolla. Herkullisimpien tarinoiden lähde lienee oppaan tilalla piikonut äiti.
Mietin museotilan entistä emäntää, viisasta Maijaa, jonka ansiosta ovat säilyneet niin 1920-luvun radio kuin sianharjaksesta tehdyt nuottaköydetkin. Poljen kohti Uhkuan majataloa, Nikinsalmeen Mikkelin ja Puumalan rajalle. Perillä aittamajoituksen edustalla käyskentelevät kanat ja ankat.
Isäntä Ilkka Arvola loihtii illallista päivän kalasaalista. Emäntä Asta Aalto opastaa rantasaunalle ja kertoo kierroksesta: ”Kehitimme pyöräreitin, joka yhdistää savolaista perinnemaisemaa, ripauksen taidetta, sesonginmukaista lähiruokaa, kolmen saunan löylyt sekä Saimaan upean luonnon helposti nautittavaksi kokonaisuudeksi.”
Aamulla kalastaja-alus Juno kuljettaa retkeläiset Astuvansalmen kalliomaalausten kautta Himalansaareen, jonka vuonna 1893 valmistuneessa koulussa Yöveden Ateljeekoti odottaa vieraita. Taide tarttuu seiniltä mieleen. Ajatukset hiipivät taiteen kulta-ajalle. Ehkä olenkin polkenut taiteen kultakaudelle ja pian saliin saapuu huvilaelämää viettävä taiteilijaryhmä?
Vielä hetki ateljeetunnelmissa leijuen. Pian kierros pyörähtää takaisin lähtöpisteeseensä.
Kommentointi