Sata kilometriä Suomen kauneinta pikitietä ja sen varrella kolme Ailigasta, Utsjoen pyhää tunturia. Sopiva annos huipulle kiemurtelevia sorateitä.
Perheiden yhteiseen ulkoiluun löytyy mukavaa tekemistä kaikkina vuodenaikoina. Syksyinen luonto houkuttaa liikkumaan ja pimenevät illat antavat mahdollisuuden todelliseen seikkailuun.
Juoksusauvojen suosio on kovassa kasvussa.
Tänä harvinaisen hyvänä vaellusvuonna tein kaksi hiihtovaellusta kahden viikon välein. Olipa erilaiset kelit! Ensimmäinen vaellus suuntautui Kaldoaivin erämaa-alueen poikki 26.3.–2.4. ja toinen 16.–25.4. Kilpisjärven kautta Pältsan tuvalle ja samaa reittiä takaisin.
Vaeltajan kasvisruoka on paljon muutakin kuin soijarouhetta. Pavut, kikherneet, murusteltu tofu ja linssit ovat kaikki suoraviivaisia kuivattavia. Samoin härkis, nyhtökaura ja vaikkapa vöner-lastut. Kun tekee itse, saa syödä mitä haluaa.
Napapiirillä Oulangan virtavedet vaihtuvat itäisen Lapin suuriin erämaihin. Karhunkierroksen jatkona harvalukuisia kulkijoita johdattaa Topsakantaival kohti Sallatunturin vasta perustettua kansallispuistoa.